Give Awayn arvonta + kuvatarinan kolmas osa !

Nyt vihdoin ja viimein give awayn arvonta !!! pahoitteluni, että meni näin pitkään, perjantainakin tulin kotiin vasta seitsemältä tosin se johtui mahdollisesti osittain siitä että menin koulun jälkeen Helsinkiin vähäsen ostoksille....Kävin Helsingissä mm. BR-leluissa jossa näin Monster High hyllyn lähistöllä erään pikkutytön äitinsä ja kai tätinsä kanssa etsimässä jotain tiettyä nukkea, he kysyivät myyjältä että onko siellä sellaista nukkea jolla on pinkkiä hiuksissa ? no eipä ollut kun oli vain Skull Shore Ghoulioita ja Frankieita hyllyt täynnä,ja minun oli jostain kumman syystä puuttuttava keskusteluun jolloin tulin kysyneeksi että mitä nukkea he ovat oikein etsimässä, vastasivat että sellaista jolla on pinkkiä hiuksissa jolloin otin hyllystä yhden Skull Shore Ghoulian ja käänsin pakkauksen takapuolelle ja osoitin Draculauran kuvaa ja kysyin että etsivätkö he kenties Draculauraa jolloin pikkutyttö nyökkäsi innokkaasti. Neuvoin heille mahdollisia kauppoja josta saattaisi löytää Draculauran, siinä vaiheessa kyseiset henkilöt katsoivat minua vähäsen kummasti sellaisella mistä sinä voit tietää ilmeellä (no kyllä se on ihan normaalia katsoa kummaksuen kun pinkkiotsatukkainen lukiolainen jättirusetin kera värikkäissä vaatteissa tulee neuvomaan mistä nukkeja löytyy...) tähän sitten täydensin vielä perään että tiedän aika paljon näistä eri kauppojen nukke valikoimista kun satun harrastamaan nukkeja, sen jälkeen he kiittivät minua ja suuntasivat neuvomaani kauppaan nwn kyllä siitä tuli hyvä mieli kun pystyi olemaan avuksi :) mutta kumminkin nyt sitten Give Awayn arvontaan:

 

Miku: terve vaan kaikille ! minä juonnan arvonnan koska Anceliga tuntuu nykyään olemaan kovin kiireinen, joten hänellä ei ollut aikaa tulla juontamaan...

 

Miku: tässä on astia jota käytämme arpomiseen

 

Miku: ja meillä on myös virallisina tuomareina paikalla Rin ja Ryoo, mutta heidän kuvansa eksyi tietokoneen syövereihin -___-

 

Miku: ja sitten itse arvontaan, ole hyvä Alien-Chan !

 

Alien-chan: *nostaa arvonnan voittajan*

 

Miku: ja Alien-Chanin nukkejen ensimmäisen Give Awayn voittaa....Bansku !!! onnittelut Banskulle !!!

 

Rin: pitäisikö meidän arpoa myös joku niin sanottu lohdutuspalkinto ?

Ryoo: niin se voisi olla hyvä, vaikka joku yllätyspalkinto

 

Miku: miksipäs ei ?

 

Miku: Alien-Chan arvo yllätys-lohdutus-palkinnon saaja OwO

 

Alien-Chan: *arpoo yllätys palkinnon*

 

Miku: ja yllätys-lohdutus-palkinto menee....Nobbballe !!! onnittelut hänellekkin nwn

 

Rin & Ryoo: onnittelut voittajille !!!

 

Miku: onnea vielä Give Awayn voittajille, Alien-Chan laittaa teille sähköpostia tulemaan mahd. nopeasti ja jos vastausta ei kuulu noin viikon kuluessa tullaan arpomaan voittaja uudestaan, ja nyt jännittävä kuvatarina saa jatkoa ^^^

 

kuten Miku tässä mainitsikin, kuvatarinan kolmas osa ilmestyy nyt, ne jotka ovat jostain syystä jättäneet lukematta aiemmat osat olkaa hyvät ja lukekaa ne ensin kiitos OwO

 

Anceliga: *ajattelee* tämä ei voi olla mahdollista...Anthony kosii minua...en ole vielä valmis....

 

Anceliga: anna anteeksi Anthony ! *juoksee pois*

 

Anthony : O___O teinkö minä jotain väärin ? vastasiko hän kosintaani myönteisesti vai kielteisesti vai ei ollenkaan ?

 

Anthony: kummallista....tämä tuntuu loppujen lopuksi jotenkin niin väärältä ja kielletyltä...aivan kuin olisin jo jonkun ?

 

Anceliga: mitä íhmettä minä teen ? *itkee*

 

sillä välin nukkejen kakkosasunnolla:

 

Miyuki: Tooru...mikä sai sinut auttamaan Anthonya ? kenet olet joskus jättänyt oman onnensa nojaan ? mainitsit jättäneesi erään ?

Tooru: niin juuri se eräs...sai minut auttamaan Anthonya....

 

Tooru: se eräs....siskoni....

 

*Tooru kertoo* se kaikki tapahtui jo kauan ennen tankotanssi uraani ja kauan ennen kuin tutustuin teihin....silloin elin vielä perheeni ja sukuni kanssa pienessä kotikylässäni kaukana täältä...kylämme oli erikoistunut kouluttamaan tytöistä vahvoja taistelijoita, minä kuuluin parhaimpiin joten harjoittelin joka päivä..

 

eräänä päivänä pikkusiskoni suuttui minulle hirveästi siitä kun vain harjoittelin enkä viettänyt aikaa hänen kanssaan jolloin hän karkasi, ensiksi lähdin hänen peräänsä

 

huusin hänen nimeään mutta sitten

 

lopetin ja ajattelin että, hänen on parempi oppia selviytymään itse luonnossa ja taistelemaan ilman minua, en olisi tehnyt niin jos olisin tiennyt mitä tuleman piti mutta kasvatukseni käski minua tekemään niin, siihen minut oli kasvatettu, minut oli kasvatettu olemaan auttamatta muita...avun tarve, se oli heikkous...

 

sitten yht`äkkiä ilman täytti se kamala lumous...

 

joka lopulta tainnutti minut täysin mutta ei tehnyt minulle mitään sillä en ollut kohteena...

 

heräsin hetken päästä

 

ensin en huomannut mitään erikoista

 

mutta sitten kun vilkaisin kotikylääni päin...se oli ilmiliekeissä ja kaikki....kaikki paloivat liekeissä...talomme, perheeni, sukulaiseni...kaikki

 

en voinut kuin itkeä, eniten ajattelin pikkusiskoani joka ei saisi rauhaa kun riitelimme juuri..se oli kamalaa

 

sitten se pieni tiikeri juoksi kylän suunnalta luokseni

 

katsoin tiikerin pentua, se itki aivan kuten minäkin mutta näytti helpottuneelta nähdessään minut

 

sitten tajusin sen, se pentu hän oli....pikkusiskoni.....hän oli ollut lumouksen kohteena, hän oli ollut kylän ja lumouksen välissä suojelemassa kylää, mutta hän oli epäonnistunut enkä minä kyennyt auttamaan häntä, kotikylääni saati perhettäni tai ystäviäni, kaikki paloivat tuhkaksi...vihasin itseäni, tunsin suunnatonta häpeää itseäni kohtaan ja olisin mielemmin itsekkin palanut liekeissä muiden kanssa...mutta en voinut, en kun siskoni tarvitsi minua....

 

Laitoin siskolleni vihreän rusetin kaulaan, jotta en hukkaisi häntä tai hän ei unohtaisi minua, tein hänelle samanlaisen rusetin paidastani kuin hännässäni on

 

 

sitten lähdimme, emmekä enää katsoneet taaksemme, sinne missä rakkaimpamme kärsivät kuumuudesta ja muuttuivat hiljalleen tuhkaksi, sinne missä olimme olleet onnellisia yhdessä, sinne mitä ei enää ollut....vain minä ja pikkusiskoni selvisimme, koska olimme olleet kylän ulkopuolella juuri sillä hetkellä..

 

 

Tooru: se sai minut auttamaan Anthonya, en voinut jättää häntä oman onnensa nojaa niin kuin jätin siskoni, perheeni ja kotikyläni *kyynel valuu Toorun poskelle*

Miku: Tooru, missä siskosi on nyt ?

 

Tooru: täällä näin meidän kanssamme

*pieni tiikerin pentu tulee esiin pehmolelujen alta*

 

Tooru: *halaa siskoaan kyyneleet silmäkulmissa* Anna Anteeksi Tae....

Tae: *kyynel silmäkulmassa*

 

Sillä välin toisaalla:

 

Anceliga: en tiedä mitä tehdä, hyväksynkö Anthonyn kosinnan vai ? minuhan olisi vastattava myöntävästi Anthonyn kosintaan sillä rakastan häntä, mutta hän on edelleen kihloissa Miyukin kanssa....

 

Anthony: Anceliga ! *juoksee paikalle*

Anceliga: *ajattelee* ei ! en ole vielä valmis !

 

Anceliga: *lähtee juoksemaan kyyneleet silmäkulmissa*

Anthony: Anceliga, odota !!!

 

Anceliga: *kompastuu ja kaatuu*

Anthony: varo Anceliga !!!

 

Anthony: Anceliga ! oletko kunnossa !? Anceliga ???

Anceliga: aiiih.....

 

Anthony: oletko kunnossa ?

Anceliga: ei tässä mitään...sain vain haavan käteeni

 

(HUOM ! pahoitteluni paint veren laadusta -___-)

 

Anthony: näytäs tänne

Anceliga: katso ei se ole kovin paha

Anthony: ihana...tuoksu....

 

Anthony: anna anteeksi Anceliga, se tuoksu...se tulee sinun verestäsi *silmät välähtävät punaisina*

Anceliga: mitääääh ? !

 

Anthony: *upottaa hampaansa Anceligan kaulaan*

Anceliga: aiiiiih.....

Anthony: *nauttii verestä*

 

JATKUU

 

Anthony juo Anceligan verta O___O kiitokset Ninnulille mahtavasta juonenkäänteestä OwO Onnittelut vielä Banskulle ja Nobbballe, ja laitan viestiä tulemaan toivottavasti vastaatte mahd. pian ! ja toivottavasti sähköpostini toimii -___- muuta hmmm ? ai niin uusi nukke on tulossa postissa, toivottavasti olisi perillä jo ensi viikon aikana, en malta odottaa  >___<

 

muistakaahan kommentoida hyvät lukijat nwn