Kuvatarina: Rinin salaisuus osa 2

Jatko osa eilen ilmestyneeseen kuvatarinaan :DDD Toivottavasti tykkäätte ja niille jotka eivät vielä ole lukeneet ensimmäistä osaa, lukekaa se ensin kiitos ^^

Cleo: ...Rin ? / Rin: Hmmm....?

Rin: ai se olet sinä Cleo, anteeksi että joudut näkemään minut näin.....

Cleo: tarkoitatko alhaisena, likaisena ? / Rin: tiedät kyllä, olemmehan me samasta perheestä, jolloin kumpikin tiedämme perheemme arvomaailman ja sen karun kääntöpuolen...katso Cleo, katso selkääni...

Cleo: *vetää hitaasti kimonoa alespäin nähdäkseen Rinin selän*

Cleo: *sanoo hiljaa* ei voi olla...Rin onko tuo todella sinun selkäsi...et voi enää.....

Cleo *ajattelee* Minun ja Rinin perhe, se on todella arvovaltainen ja elämämme siellä oli todella kullan ja kimalluksen täyteistä, olemmehan sentään maamme prinssessat. Pienenä en vielä tajunnut sitä mitä kurjuuksia maamme kätkee sisälleen, mutta myöhemmin näin sen omilla silmilläni...

...hölmöjä lakeja jotka olivat vain kuninkaan ja hänen perheensä eduksi, alamaisten kuului lahjoa prinssessoja jatkuvasti ja lopulta alamaiset kuitenkin pahoinpideltiin vaikka he noudattivat maamme lakeja vähän liiankin tarkasti...

etenkin haavoittuneet eli ne jotka eivät enää olleet "kauniita" saivat julmimman kohtalon, isämme sanoi vain kevyesti että se on heille oikein mitäs rikkoivat oman "kauneutensa"

Lopulta Rin turhautui niihin lakeihin niin paljon että nousi isäämme itse kuningasta vastaan joka sitten johti siihen että Rin ei ole enää kruununperijä vaan minä koska olen seuraavaksi vanhin lapsista, Rin kuitenkin vannoi vielä palaavansa kuningas perheeseen. Rinin oli pakko lähteä sillä isä karkoitti hänet maastamme, ja siitä seuraavana yönä minä pakenin hovista....kaksoispikkusiskoni Chloe ja Poh elävät edelleen siellä ja heidän kautta kuulen osittain maani kuulumisia mutta harvoin sillä isä rajoittaa heidän maan "ulkopuolella" kulkemista.

Minä ja Rin olemme "kadonneet prinsessat" sillä alamaisille ei kerrottu mitään meidän lähdöstämme, minä kuitenkin aioin kruununperijänä palata kun koittaa aika nousta valta istuimelle....ymmärrän miksi Rin on niin peloissaan haavoistaan, nyt hän ei ainakaan voi palata kuningasperheeseen mitenkään koska on rikkonut "kauneutensa"

Cleo: et kai vain ole kertonut vanhemmillemme mitään rikkoutumisestasi ? / Rin: en, enhän ole heihin yhteydessä, ja toivoisin että sinäkin ymmärtäisit pysyä hiljaa / Cleo: niin sinut teloitettaisiin jos kertoisin tai sitten joutuisit loppu elämäsi ajan pakenemaan heitä...

Rin: niin.../ Cleo: et kai sinä itse rikkonut itseäsi ? / Rin: en se oli....*vaikenee*

Rin: Cleo, saat kuulla, minun ja Ryoon tarinan....

Rin *kertoo* Se oli kaunis päivä olin kävelemässä toimistolleni ja kadulla näin hänet ensimmäisen kerran, Ryoon, en tiedä mutta tunsin sisälläni välitöntä kiintymystä Ryoota kohtaan vaikka näin hänet ensimmäistä kertaa, enkä edes tiennyt kuka hän oli...

sitten kun pääsin toimistolleni, näin Ryoon toistamiseen, hän oli yksi työntekijöistäni ja pian hän oli myös enemmän kuin työntekijä minulle ja minä olin enemmän kuin johtaja hänelle

olimme onnellisia yhdessä, vietimme todella paljon aikaa yhdessä ja olimme ihan koko ajan yhdessä

suunnittelimme jo yhteistä tulevaisuutta...

mutta sitten eräänä iltana kaikki muuttui....

Ryoo leikkasi hiukseni noin vain pois ja heitti ponihäntäni eteeni ja nauroi

itkin, sillä pidin pitkistä hiuksistani, mutta hiuksien oli tarkoitus vain hämätä minua sillä seuraavassa hetkessä Ryoo viilteli selkääni, lisää ja lisää

väistin ennen seuraavaa viiltoa ja näin...

sen että Ryoo ei ollut oma itsensä, ne eivät olleet hänen silmänsä jotka katsoivat minua pilkallisesti kun kärsin

ja sitten Ryoo kaatoi minut ja jatkoi ja jatkoi ja nauroi ja minä itkin....

Rin: sitten...minä tai no sattui se onnettomuus tai olihan se minun syytäni tai no *rupeaa itkemään oikein kunnolla* / Cleo: mitä ?

JATKUU !

Muistakaahan kommentoida mitä mieltä olette kuvatarinasta : DDD Ai niin vielä tähän se että jos kysyy jotain kannattaa esittää kysymys uusimmassa jutussa sillä muuten en pakosti huomaa sitä jolloin se jää vastaamatta....