No niin yritetäämpä uudelleen. Tosiaan poistin tämän postauksen jo kertalleen, eräästä syystä, joka selviää postauksen lopulta. I can promise, there's some happy news :)
Vihdoinkin aikaa istahtaa alas ja viedä tämä kunnolla päätökseen.
Voin rehellisesti todeta, että olen harmissani siitä että minulla on ollut niin kova kiire loppukesästä ja syksyn mittaan ettei minulla ole ollut ollenkaan aikaan bloggaamiselle. Yhtäkkiä minusta tuli Shippoconin pääjärjestäjä ja olin kaulaani myöten töissä. Sitten aivan yhtäkkiä olinkin reilaamassa omine nokkineni sinne sun tänne. Ja toinen toistaan mielettömämpiä cosplay ideoita tulvi sekä ovista että ikkunoista. Kuin myös ovet taideallalle alkoivat pikku hiljaa raottua minulle työpaikan myötä.
Kiinnostukseni nukkeja kohtaan ei ole hiipunut kiireen keskellä, päinvastoin, se vain tuntuu kasvavan sitä mukaan kuin minulla on kiire. Mitä kauemmin olen erossa nukkejen parista, sitä enemmän himoitsen päästä kustomoimaan ja kuvaamaan nukkeja. Mutta ongelmaksi on muodostunut se kuinka paljon aikaa bloggaaminen vie, etenkin jos haluaa tarjota parastaan. Silloin voi helposti vierehtää neljä viisikin tuntia yhden postauksen tekemiseen. Tähän minulla ei valitettavasti ole enää aikaa.
Aloitellessani nukkebloggaajana olin pieni etäopiskelija, jolla oli aikaa kuin roskaa. Sitten lukiolaisena sain värvättyä avukseni hyvän ystäväni, Yulian, blogin ylläpitomylläkkään. Aikaa blogin ylläpitämiseen löytyi aina. Uumoilin että lukion jälkeen blogin ylläpitäminen saattaisi käydä hankalaksi ja harmikseni olin oikeassa. Yulia joutui päättäämään blogaajan taipaleensa ja minä päätin yrittää jatkaa parhaani mukaan vielä. No valkoisen lakin päähäni saatuani, bloggaamisen jatkaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut.
Haluan kiittää sydämeni pohjasta teitä kaikkia ihania lukijoita, jotka olette olleet osana tätä pientä blogaajan taipalettani. Samalla haluan pyytää anteeksi sitä että sain vietyä tämän kunnolla päätökseen vasta nyt. Olen pahoillani ja jätän nukkeblogaamisen taakseni haikein mielin ja hyvin muistoin.
Mutta kuten jo tuolla ylempänä mainitsin, täällä on jotain iloisia uutisia. Viime yönä, postatessani tämän postauksen, jo kertalleen, heräsin uudelleen siihen miten paljon nautin bloggaamisesta. Olin aikeissani siirtyä kokonaan DeviantArtin puolelle, mutta tulin hoksanneeksi että sinne kommentoiminen ei ole yhtä helppoa kuin mitä se on täällä. Ja mainittakoon vielä, että koko paikka on englanniksi mikä voi olla haastavaa nuoremmille lukijoille. Joten päädyin eräänlaiseen kompromissiin:
http://rauratin.blogspot.fi/
Kyllä, se on uusi blogi ja ei, se ei ole nukkeblogi. Mikä se sitten on? Miten ehdin ylläpitää sitä? Se kaikki selviää linkin takaa, mutta voin kyllä paljastaa että siellä tullaan näkemään nukkejani ihan yhtälailla niinkuin niitä nähtiin täälläkin. Niiden lisäksi siellä tullaan näkemään myös paljon muuta.
(Mainittakoon myös, että luvassa muunmuassa minun aktiivista kommentteihin vastaamista).
http://rauratin.blogspot.fi/
Kyllä, se on uusi blogi ja ei, se ei ole nukkeblogi. Mikä se sitten on? Miten ehdin ylläpitää sitä? Se kaikki selviää linkin takaa, mutta voin kyllä paljastaa että siellä tullaan näkemään nukkejani ihan yhtälailla niinkuin niitä nähtiin täälläkin. Niiden lisäksi siellä tullaan näkemään myös paljon muuta.
(Mainittakoon myös, että luvassa muunmuassa minun aktiivista kommentteihin vastaamista).
Haluan toivottaa oikein hyvää joulua ja uutta vuotta teille kaikille.
Ja kiitos että olitte osa bloggaustaivaltani täällä. Olen pahoillani.
Kiitos ja kumarrus rakkaat Sweet Errorin lukijat :)
-Alien-Chan, aka Rauratin
Haluan myös kiittää kaikesta siitä huolesta jota olette esittäneet edellisen postauksen kommenttilaatikon puolelle. Olen pahoillani, että kerron vasta nyt että olen täysin kunnossa. Kiitos teille kaikille huolestuneille kommentoijille. Olen anteeksipyynnön ja kummarruksen velkaa.
