Kuvatarina: Ryoo, vika osa !

No ni nyt vihdoin ja viimein saadaan jatkoa kuvatarinalle jossa Ryoo palasi yllättäen Rinin elämään...toivottavasti tykkäätte ja ne jotka eivät ole lukeneet vielä ensimmäistä osaa, olkaa hyvä ja lukekaa se ensin :

Rin: Ryoo....en voi ymmärtää miten olet siinä, kun siis minähän ammuin sinut sinä iltana ? !

Ryoo: niin tosiaan ammuit minua, mutta selvisin siitä.......

*Ryoo kertoo* sen jälkeen kun olit lähtenyt, makasin edelleen maassa lähes elottomana, kunnes huomasin etten kuolisikaan sinun ampumaasi luotiin

nousin maasta ja hetken mietin mitä nyt tekisin, en halunnut jatkaa elämääni hengen riivaamana, etenkään kun joutuisin elämään ilman sinua etten vahingoittaisi sinua enää enempää...

päädyin lopulta siihen vaihtoehtoon että ampuisin itse itseni, mutta sitten

riivaus otti minussa vallan taas ja henki paiskasi aseen pois

Henki vain totesi että kehoni oli käynyt hyödyttömäksi, etenkin kun se oli jo niin ruhjeilla

sitten tuli se sietämätön tuntemus aivan kuin olisin hajonnut kahtia

ja sen jälkeen

en enää tuntenut riivausta sisälläni, se oli poissa...

päätin toistaiseksi säästää itseni ja lähteä perääsi Rin

Ryoo: ....tosin ennen kuin lähdin perääsi kävin varmistamassa erilaisilta olennoilta että riivaus oli varmasti poissa ja moni...

Ryoo:....totesi että pysyy poissa niin kauan kuin minulla on rakastamani henkilön ampuma luoti kehossani suojana henkeä vastaan

Rin: eli kannat edelleen kehosi sisällä ampumaani luotia ? mutta tuo ei kyllä vieläkään selittänyt kuinka selvisit siitä kun ammuin sinua, normaali ihminen olisi jo kuollut aikoja sitten....

Ryoo: enhän minä enää mikään ihminen olekkaan, vaan demoni, otin kauan sitten hengen sisääni muuttuakseni demoniksi mutta sopimus kääntyikin itseäni vastaan ja henki riivasi minut *hengittää vaikeammin ja raskaammin*

Ryoo: riivauksen poistuttua, en ole enää täydellinen demoni mutta demoni kumminkin....aaaarght *tuntee kipua ja kärsii*

Ryoo: *menettää hetkellisesti tajuntansa ja kaatuu*

Rin : Ryyoooh ! ! ! *ottaa kiinni*

Ryoo: aaaarght....kiitos Rin *hymyilee* ...mutta riivauksen poistuttua sain demoneille harvinaisen kyvyn....minä pystyn tuntemaan kipua ja voimani saattavat loppua...aivan kuten nyt....mutta olen siitä huolimatta demoni kun minua ei niin vain voikkaan tappaa, minut voi vain saada kärsimään....

Rin: se selittää mikset kuollut kun ammuin sinut...tosin se oli hyvin kivuliasta sinulle

Ryoo: niin, ja se oli myös kivuliasta sinulle Rin, näin sen...itkit.....

Ryoo: henki pyyhki osittain muistini riivauksesta, muistoni ovat todella hajanaiset...kehoni tosin kertoo omaa tarinaansa riivauksesta...Rin ottaisitko sen siteen pois kädestäni....

Rin: ...viiltelitkö itseäsikin ? tai siis riivaushan sen teki mutta silti.....

Ryoo: ainakin käteni mukaan, koko kehoni on ihan hajalla riivauksen jäljiltä...vahvimmat muistot minulla on sinusta Rin, mutta silti en tiedä mitä tein sinulle, muistan vain....tuskan huutosi......

Ryoo: *nousee istumaan* kiitos Rin, voin jo paremmin....

Rin: ....se mitä teit.....näytän sinulle....kun en pysty sanomaan.....

Rin: *ottaa mekkoa hitaasti pois*

Rin: sinä teit...tämän....*näyttää selkäänsä*

Rin: muistathan Ryoo, pidin kovasti pitkistä hiuksistani, mutta...sitä iltaa edeltävänä iltana....

Ryoo: leikkelin hiuksesi.....ja....

Ryoo: *koskettaa Rinin selkää*

Rin: *huutaa tuskasta*

Rin: *menetti tajuntansa hetkellisesti*

Ryoo: *kärsii*

Rin: ....Ryoo.....

Rin: Ryoo oletko kunnossa....?

Ryoo: Aaaaaaaargth........

Ryoo: ....olen...huutosi...se vain kuulosti liian samalta....muistot palasivat hetkeksi vähän liiankin eläväisinä takaisin....*kyynel valuu poskelle*

Rin: ....mitä...mitä äsken tapahtui ?

Ryoo: en ole ihan varman, mutta...moni varotti minua että näin voisi käydä, riivaus kontrolloi elämääni yhä poistumisen jälkeenkin...kiroamalla suhteemme, en voi koskettaa kätteni aikaan saannosta..haavojasi.....

Rin: en kyllä anna enää minkään kirouksen pilata elämääni ! poistamme sen yhdessä.....tässä ja nyt...

Rin: *halaa Ryoota* mitä tapahtuikin älä vain päästä irti....

Ryoo: *vie kätensä haavojen lähelle*

Rin: *huutaa tuskasta*

Rin: *menettää tajuntansa*

Ryoo: *ajattelee* Rin...sinä pikku hölmö....sinut on saatava kotiin jotta heräät....

? : .......loistavaa....onnistuin.....vihdoinkin........

Alex-Sandra: mitä on tapahtunut ? Rin ?

Ryoo: Rin pyörtyi.....toin hänet tänne......*hengittää vaikeammin ja raskaammin*

Ryoo: *laskemassa Riniä sängyllä juuri kun menettää tajuntansa*

Tooru: hei huhuu, oletko kunnossa....?

Anna-Mari: häntä ja Riniä on autettava

Ryoo: Aaaaaargth.....

Anna-Mari: heräsitkin jo ? sinulla on kummallinen aura....

Ryoo: pystytkö näkemään....?

Anna-Mari: kyllä....

Anna-Mari: sain syntyessäni erityisen kyvyn, jolla pystyn näkemään henkiä, sieluja ja sen sellaisia, voin myös keskustella henkisellä tasolla mm. eläinten kanssa, nämä merkit kehossani kertovat kyvystäni

Ryoo: sitten varmaankin tiedät jo mikä olen ja mitä tapahtui...

Anna-Mari: älä huoli, onnistuit Rinin kanssa, murtamaan sen...sitä ei enää ole sielussasi

Rin: *haukottelee* mmmh.....olipas makeat unet.....

Ryoo: *halaa Riniä*

Rin: entä...se kirous ????

Ryoo: se murtui....

Rin: *itkee onnesta*

Anna-Mari: osuin oikeaan, vai mitä Chika ?

Chika: *nyökkää ja hymyilee*

Rin: hetkinen ? miten voit tietää Chikan nimen, hänhän ei puhu ??? *halaa edelleen Ryoota*

Anna-Mari: *hymyilee* se on salaisuus

Rin: ....no saanko esitellä oman pikku salaisuuteni...Ryoon *suutelee*

~LOPPU~

Tulipas onnellinen loppu....

Oli kyllä hankalaa kirjoittaa Ryoo puhumaan vakavasti niiden levan polkka videoiden jälkeen : D

muistakaahan kommentoida mitä mieltä olitte kuvatarinasta, myös kysymyksi yms. vastaan otetaan

kiitos kaikille lukijoille : DDD